Elämäntavan ja arvojen uudelleenarviointi on edessä, haluamme tai emme. Toisille se on myönteinen asia ja toisille vaikea asia.
Eräs keskeisiä asioita on kuitenkin yhteiskunnan toimintojen, kuluttamisen ja elämäntapojen tehokkuus ekologisesta näkökulmasta. Ekologiahan on tieteellinen näkökulma luonnon lainalaisuuksista ja tasapainosta. Yhteiskuntien reunaehdot rajataan viimekädessä ekologisen
kantokyvyn ja ympäristön itsekorjautuvuuden varassa.
Ilmaston muutos on eräs näistä muuttujista, joka ovat olemassa, kiistellyistä syistä riippumatta.
Geologisesta näkökulmasta maapallon megajaksollisuudet selittävät osan ilmaston muutoksesta,mutta eivät kaikkea. Olemme taloudellisen kasvumme ja kuluttamisen kautta osavastuullisia.
http://www.rajarailona.com/
Järkiperäisesti toimiva yhteiskunta pyrkii ennakoimaan muutoksia ja riskejä.
Ilmaston muutoksen keskellä järkiperäinen toiminta vaatinee sellaisen elämäntavan,toimintamallien ja arvojen löytämistä, joiden mukaisesti saamme aikaan käänteen maapallon globaalin tuhon tieltä.
Yksinkertaisellakin logiikalla kasvun rajat on nähtävissä. Ekologisesta näkökulmasta energiaongelman ratkaisu ei ole riittävä ratkaisu. Täytynee löytyä ratkaisut myös ympäristön kemikalisoitumisen ongelmiin ja väestön kasvun ongelmiin. Mahdottomiako ratkaista ? Tuskin.
Näennäisrationalistit väittävät ettei kannata tehdä mitään koska Kiina, Venäjä ja muut kasvavat taloudet estävät kuitenkin muutokset. Ei hätää, ne vajoavat luultavasti kuplatalouden romahdukseen, ekokatastrofiin ja yhteiskunnalliseen kaaokseen. Ja jäljelle jää globaali tapa toimia. Luultavasti pakon edessä. Tarvitaan ehkä maailmanhallitus ja globaali
säätely. Globalisaatiossa on kai toimittava ympäristökysymyksissäkin globaalisti.
On se sitten joidenkin mieleen tai ei. Markkinatalousjärjestelmä ei näytä kykenevän ratkaisemaan globaaleja ympäristöongelmia, koska se perustuu jatkuvan kasvun ideologialle.Se on taas ekologisesti mahdoton yhtälö. Kapitalismin peruslähtökohta on epälooginen ja ekologisen nykytietämyksen valossa jopa epä-älyllinen.
Mitä siis tehdä ? Kolmannen tien pohdinta on vilkastunut ja räjähdysmäisesti kasvanut ympäristötietoisuus on nostanut sen uudelleen esiin. Tulevaisuuden tuotantojärjestelmät ovat tuskin kapitalistisia tai sosialistisia.
Joudumme pohtimaan enemmänkin ekotehokkaan yhteiskunnan, ekotehokkaan kulutuksen ja kestävän kehityksen toimintamalleja.Eikä pohdinta riitä. Täytyy kai tehdäkin jotain,jotta elämä jatkuisi ja lapsillamme olisi mahdollisuuksia vielä vuoden 2030 jälkeenkin.
Se tekeminen sitten: joukkoliikenteen kehittämistä, kierrätyksen tehostamista,haitallisen kulutuksen vähentämistä, ekologisesti perusteltujen ja kestävien tuotteiden ostamista,
kemikaalien käytön vähentämistä, kehitysmaiden rakenteellisten muutosten tukemista,elintarvikkeiden tuotannon varmistamista globaalissa mittakaavassa, viljellyn maan varjelemista bioenergiariistolta, ympäristönsuojeluteknologian merkittävää lisäystä, energiaa säästävän
logistiikan kehittämistä ja globaalia niukkuuden filosofiaa.
Me rikkaiden maiden ihmiset joudumme jakamaan myös köyhille. On nimittäin niin ettemme pysty eristäytymään akvaarioon, koska maapallo on yksi ja yhteinen.Nigerialaisen Olawalen
suvun tekemiset tai tekemättä jättämiset vaikuttavat konkreettisesti myös täällä Suomessa. Tai pikkupoika Jiden tekemiset täällä Suomessa vaikuttavat Nigerialaisten elämään.
Ehkä suurimman ongelman muodostaa se kovan kuluttamisen ydinjoukko,
joka ostaa, myy ja jopa varastaa , kunhan vain oma kuviteltu vapaus säilyy ja oma tyydyttyminen turvataan. Nämä ”vajaat” ja ”tyydyttymättömät” ihmiset
muodostavat ympäristötuhon materialistisen etujoukon, joille tämän hetken
tavarakulttuuri on tärkeintä. Tulevaisuudesta ei niin väliä.
http://www.rajarailona.com/maisema.php
www.degrowthfinland.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti