Raha ja talous. Karnevaalista surujuhliin.

.
Kirjoittanut Juha Kauhanen (29. elokuu 2011, 09:00)
View Blog

http://riippulukonaukaisu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Ihmiskulttuurit ovat ponnistelleet eteenpäin uskomusten varassa. Eräs viimeisimpiä on ollut lähes maaninen usko jatkuvaan kasvuun ja sen autuaaksi tekeviin ominaisuuksiin. Jatkuvan kasvun myyttistä uskomusta ovat julistaneet pääasiassa ekonomistit ja talousvaikuttajat, joiden koulukseen, kokemukseen ja arvomaailmaan ei juurikaan ole sisältynyt luonnon, ekologian ja kestävän kehityksen käsitteitä. Eräs talousvaikuttaja totesikin lähes kaikkien keskeisten talousvaikuttajien puhuvan kuin yhdestä suusta, koska he ovat lukeneet samat oppikirjat samoine väittämineen ja uskomuksineen. Joten ei ihme, että jatkuvan kasvun myyttinen uskomus on niin hallitseva ja vaihtoehdoton. Kullakin aikakaudella on omat harhansa.

Jatkuvan kasvun hiipumisesta seuraa joukko ongelmia. Nyt on alkamassa ylivelkaantuneiden talousjärjestelmien sopeuttaminen, joka kestänee pitkään ja aiheuttaa kasvun hiipumista. Tästä kasvun hiipumisesta seuraa työttömyyttä, sosiaalisia ongelmia ja tulonjakoristiriitoja, kun kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista ja varsinkaan köyhille ei haluta luovuttaa oman työn hedelmiä. Jatkuva kasvun myytti murenee, koska talousongelmien taustalla ovat järjestelmän rakenneongelmat: talousjärjestelmän epävakaus, finanssijärjestelmän globaali anarkia ja velan varaan rakennettu vauraus, joka on myös merkinnyt kustannusten siirtoa tuleville sukupolville. Erityisen mielenkiintoista on se miten välinpitämättömästi varsinkin ympäristövaurioiden ja ympäristökuormitusten kustannuksia on siirretty tulevien sukupolvien ongelmaksi. On siis eletty velaksi myös ympäristöasioissa. Tämän päivän jatkuvan kasvun vauraus on rakennettu osittain savijalkojen varaan (S.Niinistö, Ulkopolitiikka 2/2011)). On lähes varmaa, että tulevaisuudessa tultaneen luopumaan jatkuvan kasvun toisarvoisimmista tavoitteista ja siirtämään investointien painopistettä ympäristövaurioiden korjaamiseen ja ympäristö-teknologioiden kehittämiseen. Asiasta on kyllä kohtuullisen selkeitä ennakointeja. Niukkuutta tullaan jakamaan osin myös siten, että joudutaan ohjaamaan resursseja aiheutettujen ympäristövaurioiden korjaamiseen (saattaa olla bkt:sta keskimäärin jopa 10-20%).

Erityisen kiinnostava jatkuvaa kasvua häiritsevä tekijä on myös massiivinen rakennemuutos, kun siirrytään fossiilisista polttoaineista ja ydinenergiasta uusiin energiamuotoihin. Energiaa on kyllä luonnossa riittävästi, mutta energiajärjestelmien uudelleen organisoiminen on globaalin häiriön paikka. Energian riittävyydestä huolimatta yhteiskuntia jouduttaneen järjestelemään uudelleen ympäristön kantokyvyn mukaan, jotta myöskään ympäristövelan varassa eläminen ei paisuisi hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Kulttuurien, talouden ja taloustoiminnan perusta on rajallisessa luonnossa. Kasvun rajat on loogisesti määriteltävissä ja niiden rajojen mukaan jatkuva kasvu on lähes mahdoton yhtälö.

Loputon kasvu on uskomus ja myytti, jota todellakin ylläpitävät ne, joilla on kovin vähän tuntemusta ympäristön ekologiasta. Pelkällä hyväntahtoisella uskomisella ei ympäristön ongelmia ratkaista. On hyvin todennäköistä, että edessä on ympäristösopeutettujen järjestelmien ja yhteiskuntien aika. En osaa sanoa millaista niukkuutta ympäristösopeuttamisesta seuraa. Tällä hetkellä markkinatalousjärjestelmä itsekin tekee niukkuutta yrittäessään korjata vakavia rakennevikojaan. Se lienee selvää, että jatkuvan kasvun myytin sortuminen on järjestelmäkriisin seurausta. Sortuvan myytin raunioille ei voine kasvaa enää sellaisia yhteiskuntia, joiden pääasiallinen tarkoitus on vain ostaa, myydä ja kuluttaa. Materialistinen arvomaailma on ajautumassa vakavaan kriisiin.