Monet kiihkomieliset teknokraatit ja bisnesuskovaiset ovat ymmärtäneet luonnonsuojelun höyrypäisten kiihkoilijoiden ja elämäntapaintiaanien vastalauseeksi kulutusyhteiskunnalle ja vakiintuneille arvoille. Vakiintuneista arvoista keskeisin on ollut kuluttamisen oikeus ja ostamisen velvollisuus.Ovat osittain oikeassa. Mutta strategia on muuttumassa.
Kuluttamisen elämäntavan ja ostamisen arvojen vastustamisesta on siirrytty hiljalleen tekemään tekoja systeemin muuttamiseksi. Järjestelmiä muuttava aktivismi on kehittymässä. Etsitään uutta tietä ja uutta mallia. Ja uusien teiden aukaisijoina ovat jo monesti tutkijat ja järjestelmässä sisällä olevat asiantuntijat. Vanhentuneet ja konservatiiiviset kuluttamisen ideologiat ovat saamassa vakavasti otettavan muutosvoiman. Järjestelmää pyritään muuttamaan sisältä käsin.
Viimeaikainen markkinaliberalistisen uskomusjärjestelmän kriisi on paljastanut osuvasti heikkouden, jonka varassa kapitalistinen tuotanto ja yhteiskunnat nykyään ovat - jopa epävakaammalla pohjalla kuin sata vuotta sitten.
Syynä on teknistyneen yhteiskunnan äärimmäinen arkuus häiriöille ja jatkuva tuotannon kasvattamisen pakko, jotta työllisyys säilyisi. Rotaationa on jatkuvan talouskasvun pakko, jotta yhteiskuntarauha säilyisi.
Kapitalistinen tuotantojärjestelmä ja perustan muodostava ideologia ovat savijaloilla seisovia jättiläisiä. Ekologiset reunaehdot ja maapallon rajallisuus ovat jo alkaneet sulattaa tämän jättiläisen jalkoja. Sen aika historian muuttavana voimana on ohi. Se on ontto kuori, joka jatkaa mekaanista rotaatiota, kun ei ole vielä muutakaan suurta tulevaisuus-strategiaa sitä korvaamaan. Korvaavan tulevaisuuden mallintaminen on jo käynnissä. Tulevaisuuden mallien ja todellisuuden peruspalikat ovat ekologia, luonto, ympäristö ja säädelty niukkuus.
Täytyy toivoa ettei tule romahdusta, vaan vähittäinen hallittu muutos "kolmannen tien" yhteiskunnaksi. Hallitun muutoksen sijaan voi tulla myös osin hallitsematon rapautuminen katastrofien ja kriisien kautta. Joudumme joka tapauksessa sopeutumaan niukkuuteen ja säätelyn lisäämiseen. Ja sehän ei enää ole perinteistä kapitalismia. Se on jotain muuta...
Uusia tuotannon mahdollisuuksia löytynee jatkossa ympäristösektorilta. Nämä klusterit voinevat korvata osittain tuotantoelämästä vähitellen vapautuvan työvoiman(tietotekniikka,tehokkuus, tuottavuus ja logistiikka). Tarvitaan tuotantopanostuksia ympäristön parantamiseen ja kestävän kehityksen mukaisen teknologian kehittämiseen. Olennaista tässä uudessä tuotannossa on panostaminen ympäristönsuojeluun ja tuotantoinvestoinnit vaurioituneen ympäristön korjaamisen.Ne tullevat vaatimaan kasvavan osan kansallisesta ja kansainvälisestä varallisuudesta.
Luonnonsuojelu on paljolti alkuperäisen luonnon ylläpitämistä ja eläinpopulaatioiden varjelua ihmiskulttuurin vaikutuksilta. Se yhdentyy ympäristönsuojelun kanssa. Joudumme kehittämään, parantamaan ja korjaamaan rakennettua ja muokattua ympäristöä. On tarve kehittää ympäristöälykästä yhteiskuntaa ja muuttaa perusarvoja ekologisten välttämättömyyksien suuntaan.
On pakko suojella ihmisiä ja ihmiskulttuureja niiden omilta itsetuhoisilta piirteiltä. On siis pakko rajoittaa tuotantoa ja kulutusta "väärien" tuotteiden osalta. Ihmiset on saatava hyväksymään aineellisesti niukempi yhteiskunta. Yksinkertaisesti vain siksi, että maapallolle ei mahdu enempää kuluttamista ja tuotantoa. Kaiken lisäksi maapallon ekologinen tasapaino ja kestävä kehitys vaativat siedettävien elinolosuhteiden takaamista myös maailman köyhille - muuten ei tasapainotus onnistu.
Joudumme siis jakamaan niukoista resursseista enemmän muille. Siitä muodostuvat globaalit niukkuuden markkinat.
On järkiperäistä alkaa totutella vähitellen niukkuuden filosofiaan, uusiin arvoihin ja uuteen elämäntapaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonsuojelu
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=254&lan=fi
